Siirry sisältöön
Etusivu > Kaikki artikkelit > Potilaiden piirteet eri sydämen vajaatoiminnan ejektiofraktio-luokissa korostavat tehokkaiden hoitojen tarvetta sairaalajaksojen vähentämiseksi

Potilaiden piirteet eri sydämen vajaatoiminnan ejektiofraktio-luokissa korostavat tehokkaiden hoitojen tarvetta sairaalajaksojen vähentämiseksi

Kaikista sairaalahoitoon joutuvista vajaatoimintapotilaista diastolista sydämen vajaatoimintaa sairastavien potilaiden osuus on kasvussa. Tämänhetkinen tieto diastolisen sydämen vajaatoiminnan taustalla vaikuttavista tekijöistä on puutteellista, minkä vuoksi ennakoivia hoitokäytänteitä on haastava kehittää. Tässä uudessa retrospektiivisessä rekisteritutkimuksessa, joka tuotettiin yhteistyössä Novartiksen kanssa, haluttiin kuvata sydämen vajaatoimintapotilaita Suomalaisessa väestössä, ja löytää mahdollisia tekijöitä, joiden perusteella diastolista vajaatoimintaa sairastavat potilaat olisi helpompi tunnistaa ajoissa ja ohjata hoitoon.

Sydämen vajaatoiminta on monitekijäinen oireyhtymä, jonka ilmaantuvuus Euroopassa on noin 1-2 %. Potilaiden määrä kuitenkin nousee merkittävästi ikääntymisen myötä, ja yli 70-vuotiaista jo joka kymmenes sairastuu sydämen vajaatoimintaan. Potilaat jaetaan karkeasti kahteen ryhmään vasemman kammion supistumisvireyttä mittaavan ejektiofraktion perusteella: diastolinen sydämen vajaatoiminta (HFpEF) ja systolinen sydämen vajaatoiminta (HFrEF). Systolisessa sydämen vajaatoiminnassa sydämen vasemman kammion supistumisvireys on heikentynyt huomattavasti, kun puolestaan diastolisessa sydämen vajaatoiminnassa ejektiofraktio on normaali tai korkeintaan lievästi pienentynyt.

Diastolinen sydämen vajaatoiminta tulisi tunnistaa aiemmin

Toistuvat sairaalajaksot ovat yleisiä sydämen vajaatoimintaa sairastavilla potilailla. Kaikista sairaalahoitoon joutuvista vajaatoimintapotilaista diastolista sydämen vajaatoimintaa sairastavien potilaiden osuus on kasvussa. Tämänhetkinen tieto diastolisen sydämen vajaatoiminnan taustalla vaikuttavista tekijöistä on puutteellista, minkä vuoksi ennakoivia hoitokäytänteitä on haastava kehittää. Tässä uudessa retrospektiivisessä rekisteritutkimuksessa haluttiin kuvata sydämen vajaatoimintapotilaita Suomalaisessa väestössä, ja löytää mahdollisia tekijöitä, joiden perusteella diastolista vajaatoimintaa sairastavat potilaat olisi helpompi tunnistaa ajoissa ja ohjata hoitoon.

Tutkimuksen aineisto poimittiin Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä sydämen vajaatoiminta diagnoosin vuosina 2005-2017 saaneiden aikuisten potilaiden sähköisistä potilasrekisteritiedoista. Tutkimuksessa käytetty aineisto on laaja ja tarkoin määritelty otos sydämen vajaatoimintaa sairastavista potilaista, jotka jaettiin tiedossa olevan ejektiofraktion mittaustuloksen perusteella kolmeen luokkaan; systolinen sydämen vajaatoiminta (HFrEF), diastolinen sydämen vajaatoiminta, jossa ejektiofraktio on lievästi pienentynyt (HFmrEF), sekä diastolinen sydämen vajaatoiminta, jossa ejektiofraktio on normaali (HFpEF). Aineiston potilasrekisteritietoja seurattiin 12 vuoden ajan. Tutkimuksessa tarkasteltiin sydän- ja verisuonitautiperäisten sairaalahoitojaksojen tiheyttä ja kuolleisuutta, vajaatoiminnan syitä sekä taudin etenemistä.

Tutkimuksen tuloksissa ilmeni odotetusti, että toistuvat sairaalajaksot olivat yleisiä kaikilla sydämen vajaatoimintaa sairastavilla potilailla. Systolista sydämen vajaatoimintaa sairastavat potilaat joutuivat uudestaan sairaalaan keskimääräistä aikaisemmin kuin muut vajaatoimintapotilaat. Erot toistuvissa sairaalajaksoissa tasoittuivat kuitenkin sairaalajaksojen määrän kasvaessa. Toistuvien sairaalajaksojen todennäköisyys oli pienempi naisilla sekä potilailla, joiden munuaiset toimivat paremmin. Jokainen uusi sairaalajakso oli yhteydessä merkittävästi kohonneeseen kuolemanriskiin. Sydän- ja verisuonitautiperäiset kuolemat olivat yhteydessä natriureettisen peptidin (BNP) kohonneisiin pitoisuuksiin sairauden toteamishetkellä sekä systolisessa että diastolisessa sydämen vajaatoiminnassa. Kaikkiaan noin 10 % diastolista sydämen vajaatoimintaa sairastavista potilaista, joiden ejektiofraktio oli normaali, sairastui systoliseen sydämen vajaatoimintaan.

Tässä tosielämän tietoon perustuvassa tutkimuksessa osoitettiin, että toistuvat sairaalajaksot ovat yhteydessä kohonneeseen kuolleisuuteen sydämen vajaatoimintaa sairastavilla potilailla riippumatta siitä, mihin ejektiofraktiolla määriteltyyn vajaatoiminnan ryhmään potilas kuuluu. Tässä tutkimuksessa havaittu riski diastolisen sydämen vajaatoiminnan osalta toi uutta tietoa taudin vakavuudesta suomalaisilla potilailla. Tutkimuksessa myös havaittiin, että natriureettisen peptidin (BNP) määrittäminen aikaisessa vaiheessa voi olla hyödyllistä diastolisen sydämen vajaatoiminnan hoidossa. Sähköisiä potilasrekistereitä hyödyntävä tietolouhinta mahdollistaa monitahoisen lääketieteellisen tutkimuksen ja tehostaa uusien hoitomuotojen kehittämistä. Tätä tutkimusmuotoa voidaan käyttää hyväksi useiden eri käyttöaiheiden validointiin.

Viite:

Recurrent hospitalizations are associated with increased mortality across the ejection fraction range in heart failure, Huusko J, Tuominen S, Studer R, Corda S, Proudfoot C, Lassenius MI ja Ukkonen H. ESC Heart Failure (2020)

Lue lisää:

Lue lisää sydämen vaajatoiminnasta aiemmasta tutkimuksestamme: Sydämen vajaatoiminta Suomessa: kliiniset ominaisuudet, kuolleisuus ja terveydenhuollon resurssien käyttö

Löydät lisää RWE tutkimus tiivistelmiä täältä.

Takaisin ylös