Lääketietovaranto vähentäisi päällekkäistä työtä

Erilaisia tietoaineistoja koostavan lääketietovarannon suunnittelu on jo pitkällä, ja hyvä niin. Fimea ja Kela hallinnoivat keskeisiä lääkevalmistetietoja. Nykyisin viranomaisten julkaisemien tietojen hyödynnettävyys on kuitenkin rajallista, eikä jatkuvasti kehittyviin käyttötarpeisiin aina onnistuta vastaamaan. Kansallisesti koottua tietoa voitaisiin hyödyntää lääkehoidon ja logistiikan erilaisiin käyttötarkoituksiin sekä ohjauksen, valvonnan, varautumisen ja tiedolla johtamisen tarpeisiin.

Lääketietovarannon valmistelussa mukana olleen vastaavan proviisorin Heidi Tahvanaisen mukaan lääketietovaranto tarvitaan ehdottomasti. Esimerkiksi julkisen sektorin lääkehuollossa tehdään paljon päällekkäistä työtä sairaala-apteekkien kesken, kun täydennetään puuttuvia lääkevalmistetietoja. Lisäksi lääkkeiden käytöstä ja Suomen lääkemarkkinoista on tällä hetkellä vaikea muodostaa kattavaa tilannekuvaa.

Tahvanaisen mukaan viranomaisen tulee kehittää tietotuotantoaan ja varmistaa siten nykyistä ehyempi ja kattavampi lääketieto eri käyttötarkoituksiin. Muuta vaihtoehtoa ei ole.

Lääketietovarannon kokonaisuus on arvioitavana sosiaali- ja terveysministeriössä.

– Kyseessä on investointi lääkkeiden käytön ohjaukseen, jotta lääkehoito toteutuisi Suomessa turvallisesti, yhdenvertaisesti ja taloudellisesti. Rahoituksesta ei ole vielä päätöstä. Saa nähdä, millaiseksi tämä muotoutuu, Tahvanainen toteaa.

Kansallinen lääketietovaranto koostaisi yhteen eri viranomaisen tehtäviin ja palveluihin liittyviä tietoaineistoja lääkevalmisteista, kasvirohdosvalmisteista sekä korvattavista perusvoiteista ja kliinisistä ravintovalmisteista.

Se olisi useiden toimijoiden käyttöön suunniteltu ja ylläpidetty tietovaranto, josta tuotettaisiin ehdotuksen mukaan kolme palvelua:

1. Uudistettu lääketietokanta, joka sisältäisi muun muassa sähköisessä lääkemääräyksessä, apteekkijärjestelmissä, asiakas- ja potilastietojärjestelmissä, lääkehoitoon liittyvissä päätöksenteon tukipalveluissa sekä lääkejakeluun liittyvässä automaatiossa ja robotiikassa tarvittavia lääkevalmisteen tietoja.
2. Viranomaisten käyttöön tarkoitettu tietopohja lääkemarkkinasta, jonne pääsy olisi käyttöoikeuksin rajattu. Tässä yhteydessä lääkemarkkinatiedolla tarkoitetaan muun muassa tietoja lääkevalmisteiden ja -aineiden kulutuksesta, kustannuksista, saatavuudesta sekä hintatiedoista.
3. Julkinen lääketietoportaali, jonka kautta kaikki tärkeät lääkevalmisteisiin liittyvät tiedot olisivat saatavilla yhden portaalin kautta. Kyse olisi lääketietovarannon verkkosivuista, jotka sisältäisivät muun muassa uuden lääkehakupalvelun sekä julkista lääkemarkkinatietoa.

Lääkemarkkinan ohjaaminen on entistä vaikeampaa

Lääketietovaranto tarvitaan, koska lääkemarkkinan seurantaan ja ohjaamiseen tarvitaan uusia työvälineitä. Esimerkiksi saatavuushäiriöiden määrä on kasvanut ja lääkemarkkinan ennakointi on yhä vaikeampaa. Toiminnan ja päätöksenteon täytyy perustua tietoon, jotta potilaiden lääkehoito on katkeamatonta ja kustannusten kasvupaine hallittavissa.

– Ohjauksen kokonaisuus muodostuu osista. Lääkevalmisteeseen kytkeytyvää tietoa tarvitaan nykyistä laajemmin lääkehoitoprosessiin eri vaiheissa. Lääkkeen käyttäjään ja hänen lääkehoitoonsa liittyvän tiedon tulee kertyä ja välittyä lääkehoitoprosessin eri vaiheissa ajantasaisena. Lisäksi lääkejakelun ja -hoidon prosesseissa kertyvää tietoa tulee pystyä kokoamaan, yhdistelemään ja hyödyntämään. Kun panostetaan näihin kaikki osakokonaisuuksiin alkaa olla eväitä siihen, että tieto voi ohjata päätöksentekoa, Tahvanainen sanoo.

Eri toimijat saisivat lääketietovarannosta tarvitsemaansa tietoa. Tämän lisäksi lääketietovarannon yhteyteen perustettaisiin poikkihallinnollinen operatiivisen tason ohjausrakenne, joka toiminnallaan varmistaisi sitä, että eri toimijoiden tiedontuotanto toimii yhteen ja kehittäminen lähtee asiakastarpeista.

– Lääkevalmisteen ja lääkejakeluprosessien tiedonhallintaa ei tällä hetkellä johdeta ja ohjata kokonaisuutena, Tahvanainen toteaa.

Ohjausta pitää vahvistaa

Kun lääkealan toimijoiden yhteistä lääkepolitiikan suuntaa valmisteltiin, linjattiin tavoitteet rationaaliselle lääkehoidolle. Näiden saavuttamiseksi koottiin lääkeasioiden tiekarttaan Tahvanaisen mukaan kolme keskeistä kehittämisteemaa:

1. Ohjausta pitää vahvistaa, jotta voidaan varmistaa rationaalisen lääkehoidon toteutuminen. Tämä edellyttää, että Suomessa pitää tietää, mitä lääkkeitä käytetään ja millaisissa tilanteissa, jotta pystytään arvioimaan, onko tämä järkevää ja kohdentuvatko resurssit vaikuttavasti. Lääkehoidon yhdenvertaisuudessa ja taloudellisuudessa on ollut erityisiä haasteita.
2. Ohjauksen edellyttämä tiedonhallinnan kehittäminen jakautui kahteen linjaan: lääkkeen käyttäjään kytkeytyvä tieto ja lääkevalmisteeseen kytkeytyvä tieto. Lääkevalmisteeseen ja sen kulkuun lääkejakelussa kytkeytyvää tietoa on helpompi koota yhteen ohjaustarkoituksissa, kuin lääkkeen käyttäjään liittyvää henkilö- ja terveystietoa.
3. Jakelujärjestelmää pitää uudistaa, jos halutaan käyttöön uusia ohjauskeinoja ja uudistaa toimintamalleja varmistamaan rationaalinen lääkehoito sekä lääkkeen käyttäjän että yhteiskunnan näkökulmista.

Hus Apteekin vastaava proviisori Heidi Tahvanainen kertoi lääketietovarannosta Medaffconin asiakasillassa, joka järjestettiin Espoon modernin taiteen museossa Emmassa 14.9.2022.