Astman tautitaakka Suomessa: taudin vakavuuden ja veren eosinofiilisten valkosolujen määrän vaikutus terveydenhuollon resurssinkäyttöön

Medaffconin uusi tosielämän tietoon perustuva tutkimus astman tautitaakasta osoittaa, että taudin vakavuudella ja veren eosinofiilisten valkosolujen määrällä on suuri vaikutus terveydenhuollon resurssinkäyttöön ja kustannuksiin.

Astma on pitkäaikainen keuhkosairaus, johon kuuluvat keuhkoputkiston limakalvotulehdus ja siihen liittyvä keuhkoputkien lisääntynyt supistumisherkkyys. Maailmanlaajuisesti noin 235 miljoonan ihmisen arvellaan sairastavan astmaa ja suomalaisilla aikuisilla astman esiintyvyys on 10 % luokkaa. Vaikea astma on taudin muoto, jossa taudin hallintaan käytetään korkean annoksen inhaloitavan kortisonin lisäksi toista lääkettä, ja/tai systeemistä kortisonilääkitystä yli 50 % vuodesta, tai astma, jota ei hoidoista huolimatta saada tasapainoon. Yksi vaikean astman muoto on vaikea eosinofiilinen astma, jossa veren eosinofiilisten valkosolujen määrä on yli 300 solua/µl. Vaikka vain 5-10 % potilaista on vaikea astma, se aiheuttaa huomattavan suuren taakan terveyspalveluihin. Tämän retrospektiivisen rekisteritutkimuksen tarkoituksena oli kuvata terveydenhuollon resurssinkäyttöä ja siihen liittyviä kustannuksia eri astma-potilasryhmissä sekä kartoittaa tautiin liittyvää kuolleisuutta ja komorbiditeettejen esiintyvyyttä.

Tässä tosielämän tietoon perustuvassa tutkimuksessa, joka tehtiin yhteistyössä TYKSin ja GSK:n kanssa, käytettiin Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin rekisteritietoja. Tutkimuksessa olivat mukana kaikki aikuiset potilaat, joita oli hoidettu astman takia vuosina 2004-2015. Potilaat jaettiin ryhmiin astman vaikeusasteen ja veren eosinofiilimäärän mukaan (alle tai yli 300 solua/µl). Terveydenhuollon resurssinkäyttöä ensimmäisenä vuotena diagnoosin jälkeen ja seuraavina kalenterivuosina arvioitiin sairaalan hoitopäivistä ja käynneistä, poliklinikka- ja päivystyskäynneistä, laboratoriokokeista ja toimenpiteistä, ja vertailtiin potilasryhmien välillä. Komorbiditeetit määritettiin tutkimusajan lopussa ICD-10 koodien perusteella ja astmaan liittyvän kuolleisuuden tiedot saatiin Tilastokeskukselta.

Tutkimuksessa oli mukana yhteensä 14 398 astmaatikkoa, joista 2.7 %:lla oli vaikea astma tutkimuksen alussa. Lisäksi 5.9 %:lle potilasta kehittyi vaikea astma tutkimusaikana. Tieto veren eosinofiilimäärästä oli saatavilla 26.3 %:lle potilaista ja näistä potilaista suurimmalla osalla (62.1 %) oli normaali veren eosinofiilimäärä, eli alle 300 solua/µl. Yhteensä 270 potilaalla (1.9 %) oli vaikea eosinofiilinen astma tutkimusaikana. Resurssinkäyttö ja siihen liittyvät kustannukset olivat korkeammat niillä potilailla, joilla oli vaikea astma muihin astmaatikkoihin verrattuna. Korkeimmat vuosikustannukset, 5413€, oli vaikeasta eosinofiilisestä astmasta kärsivillä potilailla, kun taas ei-vaikeasta astmasta kärsivien potilaiden kustannukset olivat 1878€ vuodessa. Komorbiditeeteistä verenpainetauti, keuhkokuume, unihäiriöt, 2 tyypin diabetes, eteisvärinä ja -lepatus sekä kaihi olivat yleisempiä vaikeasta astmasta kärsivillä muihin astmaatikkoihin verrattuna. Astmaan liittyviä kuolemia oli alle 5 % kaikissa potilasryhmissä mutta yleinen elossaoloaika oli lyhyempi potilailla, joilla oli vaikea astma.

Tämän tosielämän tietoon perustuvan tutkimuksen tulokset selvästi osoittavat, että astmaan liittyvä tautitaakka on Suomessa edelleen korkea. Erityisesti tämä pitää paikkansa sen pienen potilasjoukon kohdalla, joilla diagnosoidaan vaikea eosinofiilinen astma, mikä saattaa johtua suuresta komorbiditeetti taakasta näillä potilailla. Vaikka kansallisten Astma- ja Allergiaohjelmien on osoitettu vähentäneen sairaalahoitoa ja työkyvyttömyyttä, tämän tutkimuksen tulokset osoittavat, että työ on vielä kesken ja uusien hoitostrategioiden tarve vaikeasta tai vaikeasta eosinofiilisestä astmasta kärsiville potilaille on suuri.